maanantai 13. marraskuuta 2017

Metristä merinoa


Merinovillaneulos, 
pehmeää ja lämmintä. 
Ostin sitä metrin kokeeksi
jo viime talvena. 
Jäi ompelematta. 
Nyt tuli sille tarvetta, 
kun entinen villahaalari
ei mahtunut enää 
Taaperon päälle.
Olihan entinen palvellutkin 
jo kolme talvea. (Klik)


Muulla ei ollut Taaperolle väliä, 
mutta kaivinkone piti haalarissa olla. 
Pikkusen alhaallahan tuo kaivaa, 
mutta kaivinkoneethan voivat kaivella siellä,
missä on kaivamiselle tarvetta. 😊


Haalarin jälkeen metristä merinoa 
jäi monenmoisia soiroja ja suikaleita.
Yksi niistä pääsi itselleni pannaksi. 
Nutturoiden ja ponnareiden kanssa
panta on niin paljon käytännöllisempi kuin 
minkäänlainen hattu tai pipo. 


 Pari viikkoa ehdin käyttää pantaa, kun hoksasin, 
että tästä materiaalistahan voisi ommella Sisko-myssynkin. 
Niitä kun olin ajatellut keräykseen ompelevani. 
Muistatko vielä Sisko-myssyhaasteen? (Klik)
Vieläkin siihen voi osallistua. 
Tulepa mukaan!


Vahingossa leikkasin myssyosan kahtia.
Siihen tuli nyt tuommonen ylimääräinen sauma. 
Ei haitanne käyttöä, 
eikä juuri silmääkään. 


Kolme muuta myssyä sitten ompelin trikoosta. 
Silmäniloksi Tyttäreni silitteli niihin kimaltavia strasseja. 
Lahjaksi toiselle, tuntemattomalle lähimmäiselle. 

Vielä on merinometristä rippeitä jäljellä. 
Ajattelin käyttää sen Taaperon talvilakkiin. 
Mitä kaavaa suosittelisit? 
Voi olla kypärälakki tai muunlainen. 



keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Avainnauhoja virkaten


Kellot kääntyivät talviaikaan,
mutta täällä kukoistavat
vihreät kukat kovin terhakoina. 
Muutaman kukkasen verran
aion ilahduttaa itseäni monena työpäivänä. 
Siinä kukkikoot avainnauhassa. 




Kukkasten lisäksi virkkasin mustan avainnauhan. 
Piparireunus vie ajatuksia jo kuukauden päähän, 
joulun odottamiseen. 




Idean näihin avainnauhoihin sain 
Prinsessajuttu-blogista. 
Sieltä löytyy selkeät virkkausohjeetkin näihin. (Klik)


Vuosi sitten virkkasin valkoisen pyöryläavainnauhan. (Klik)
Olen käyttänyt sitä paljon
Yllättävästi ovat puuhelmetkin kestäneet pesukonepesun. 


Pyöryläavainnauhan linkki muistuttaakin minua joulukalenterista. 
Kovin on vielä vaiheessa blogin joulukalenteri. 
Monesta luukusta puuttuu vielä ideakin. 
Niitä saa vapaasti heitellä. 


Mutta uskokaa tai älkää, 
kuukauden päästä siellä avautuu ensimmäinen luukku. 
Siis toivottavasti avautuu. 


sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Paitoja Kolmivuotiaalle




Arvatkaas, 
mitä on esittelyvuorossa
 tällä kertaa? 
Yllätys, yllätys, 
paitoja! 😊















Tällä kertaa ei Kolmivuotias 
saanut paitoihinsa 
traktoreita eikä kaivinkoneita,
vaikka ne hänen suosikkejaan ovatkin.
Vähän on vaaleat paidat 
Pikkumenijälle lianarkoja, 
mutta eipä ne tummemmatkaan paidat
montaa päivää puhtaana pysy.









Syysloma alkaa olla takanapäin. 
Ihana, rentouttava loma.
Patikointia ja lepoa,
kylpylää ja hotelliaamiaista, 
Hoploppia ja shoppailua,
sukulaisia ja ystäviä.
Jospa niistä sai lisävirtaa
pimenevään syksyyn.

Niin ja ne ihan mahtavat käsityömessut. 
Niistä kuulette myöhemmin lisää.


*****

Paitojen kaavana on erittäin hyväksi todettu 
Ottobren Rabbit Run, 
koossa 98 cm. 
Se löytyy lehdestä 4/2017.

*****

Miina ja Manu-paidalla osallistun 
Kangaskorjaamolla-blogin
lokakuun haasteeseen, 
jonka teemana on
Kieli ja kirjallisuus. (Klik
Tällä hetkellä oma lukemiseni rajoittuu
lastenkirjoihin, 
joita luen Kolmiveelle ääneen.
Niin, ja satunnaisesti ehdin lukea päivän sanomalehden
sekä selata jotain käsityö- tai sisustuslehteä. 









torstai 12. lokakuuta 2017

Paitoja Kymmenvuotiaalle



"Mitä olet ommellut nyt syksyllä?"
"Paitoja
ja lisää paitoja."


Miten ne vanhat näyttävätkin lasten päällä 
syksyllä niin lyhythihaisille?
Aivan kuin kesällä tapahtuisi jonkin sortin kasvupyrähdys.
Nyt ompeluvuorossa oli pian kymmenvuotiaan Neidon peruspaidat.


Kymmenvuotiaalle ei enää kelpaakaan 
ihan mikä kangas tahansa. 
Mitä sitten tällä kertaa hyväksyttiin?
Koirat kaiveltiin jemmasta,
kissat tilattiin varta vasten 
ja höyhenkangas suunniteltiin ja 
taiteiltiin itse. 


Oikeastaan taiteilu lähti siitä, 
kun jemmasta löytyi pala 
valkopohjaista höyhenkangasta.
Siitä olisi pitänyt paita taikoa.
Pala riitti just takakappaleeseen ja hihoihin. 
Mutta mistä etukappale?
Toisesta kankaasta. 
Ei löytynyt sopivaa.
Päätettiin tehdä itse.


 Tarvittiin
sabluuna ja 
sumutettava väri. 
Applikoitiin höyhenet, 
lisättiin tehosteompeleita
ja liimattiin kimalteita.
Siitä on etukappale tehty.


Paidan pituuden määritti höyhenkankaan korkeus.
Tuli malliltaan peruspaita.
Näppärä farkkujen kanssa.


Kisukankaan Tytär valitsi itse 
nettikaupan hyllyltä. 
Tämän minäkin olisin osannut hänelle valita.
Tarkkaavaisten kissojen välissä 
kimaltelee kultatähtiä.


Malliksi valittiin pitkä, väljä, 
leveähihainen raglanpaita.
Näppärä leggareiden ja muiden tiukkisten kanssa. 


Jos oikein tarkasti katsoo, 
niin hoksaa, 
että hihaan on pitänyt tehdä ylimääräinen sauma.
Ai, miksikö?
Koska yksi paidan pituus kangasta ei riittänytkään, 
niin piti tehdä hiha kahdesta palasta. 


Jemmasta löytynyt koirakangas yllätti.
Luulin, että se on jo liian lapsellinen. 
Ehkä oikeat värit pelastivat. 
Musta, harmaa, valkoinen 
- voiko niitä paitoja olla muun värisiä?
Ja onhan tämä kiva kuosi,
minunkin mielestäni.
Eikä yhtään lapsellinen.


Koirapaidasta tuli tunikamallinen, 
leveähelmainen,
ehkä lemppari. 


Tosiaan, 
kohta juhlitaan Neidon kymppisynttäreitä
Pienestä pirpanasta on kehkeytynyt
ahkera askartelija ja taitava käsitöiden tekijä. 
Sunnuntaina me suuntaamme yhdessä Oulun Käsityömessuille.
Kumpikin meistä ihan innoissaan.
Onko joku muu tulossa? 
Tavataan siellä!



*****


Käytetyt kaavat:
Koira ja höyhen: pohjana Paapiin Myyry, koossa 140cm. 
-pidennetty helmaa ja hihaa 
-hartioista hieman kavennettu
-koira-tunikan helmaa levennetty
Kissa: Ottobre 4/2016 Edited Icons 140cm





sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Mustavalkoisia taskuvaatteita itselle




Mustavalkoinen, 
joustava,
taskuja 
- kuulostaa minun vaatteeltani.

Sellaisia tein pari kappaletta, 
jakkusen jo kesällä, 
mekkosen nyt syksyllä. 







Kolmas mustavalkoinen kangas 
odottelee leikkuupöydällä vuoroaan. 
Ehkä jo alkavalla viikolla se pääsee saksien suuhun. 
Siitä pitäisi tulla hupullinen luottovaate. 
Tai rento kotoiluvaate.
Katsotaan, 
miten käy. 

Aamun usva on väistynyt. 
Luonto on vielä värikylläinen. 
Mustavalkoiset päivät ovat vielä edessäpäin. 

Aurinkoisia hetkiä lokakuun päiviin! 

*****

Mekon kaava on Paapiin Flora-mekko.
Takin pohjakaavana on Tyyne-Esterin Lyyli-jakku, 
jota olen muokkaillut jonkin verran. 

perjantai 22. syyskuuta 2017

Sulkia peitossa




"Löysin aarteen, 
löysin sulan. 
Sillä on joutsen lentänyt
ja jos löydän monta sulkaa, 
minäkin saatan päästä lentoon."

Näin pieni poikani suunnitteli vuosia sitten. 
Nyt suunnitelmat ovat muuttuneet.



Minullakin oli suunnitelma.
Suunnittelin tekeväni sulkapeiton
Poikani sängyn päälle. 
Suunnittelin puolitoista vuotta. 
Aina vain joku toinen työ ajoi ohi. 
Välissä jo toivoin, 
että hyvin suunniteltu 
olisi puoliksi tehty. 
Mutta nyt ei kyllä sananlasku 
käynyt toteen. 




Nyt se työ on kuitenkin valmis. 



Eikä siinä itse työssä sitten mennytkään 
kovin monta päivää, 
vaikka työ keskeneräisenä 
odottelikin viikkoja. 
Ensin se odotteli uutta ompelukonetta. 
Sitten se odotteli sopivaa työaikaa. 


Poikani on luonnonlapsi, 
hän rakastaa luonnossa liikkumista, 
tietää siitä paljon, 
opettaa minuakin. 
Siksi valitsin väreiksi sinistä, vihreää ja ruskeaa. 
Niitä värejä luonnossa on aina. 
Pohjakankaaksi löysin jäisen harmaan. 


Kankaista löytyy
kukkia, lehtiä, 
kaarnaa, käpyjä,
kiviä, pilviä, 
sydämiä. 
Rakkaudesta luontoon. 


Peiton nurjapuoli on 
sinipohjaista tähtikangasta.
Ihan kesätaivaan sinistä.

"Voiko, äiti, tähdet laskea?
Onko kaikille tähdille nimet?
Minä tiedän ainakin 
Otavan, Pikkukarhun, Isonkarhun
ja Siriuksen."
Saunan jälkeen takaportailla istuessa
iltapimeässä tähdet näkyvät hyvin.


"Kaikki koostuu hiukkasista, 
semmosista hippusista, 
ettei niitä välttämättä edes näe. 
Tiesitkö äiti?"

Niillä hippusilla kanttasin peiton reunat. 


Tikkausompeleet ovat kuin aaltoja kotijärvellä. 
Lempeitä, eteenpäinvieviä,
keinuttavia, 
unettaviakin. 


Sängyn päällä on myös Suomi. 
Tein sen aiemmin, 
silloin kun aloittelin tätä sulkapeittoa. 
Muistatko vielä? (Klik)
Tein sen tämän peiton ylijäämäsoiroista.


Tuli nätti peitto. 
Olen tähän oikein tyytyväinen. 
Seuraavana on tilaus Tyttären päiväpeitteeseen. 
Millaisen tekisin? 
Tällä hetkellä siinä sängyssä on 
peitteenä Muistojen peitto (klik),
mutta Neito ottaisi sen mielellään 
torkkupeitoksi
ja haluaisi jonkun uuden sängyn päälle. 
Minkälaista tilkkukuviota suosittelisit?


*****

Lopuksi muutamia kuvia 
peiton valmistumisvaiheista.






Idean tähän sulka-tilkkupeittoon 
löysin inspiroivasta Pomada-blogista. (Klik)
Alkuperäinen malli on täältä. (Klik)
Tällä työllä osallistun Kangaskorjaamolla-blogin 
Suomi 100-käsityöhaasteeseen, 
jossa syyskuun teemana on Luonto. (Klik)

(Tulipas siihen monta klikkausta ☺)





sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Perusvaatteita viitosluokkalaiselle pojalle



Hihat liian lyhyet, 
kyynärpäässä reikä
lahkeet puolitangossa, 
polvet puhki.


"Ompelenko uusia vai
 käydäänkö ostamassa?"

"Ompele,
 jos sulla on sopivaa kangasta.
Ja jos ehdit.
Ja jos sua huvittaa."




Kangaslaatikkojen uumenista Poika valitsi paitakankaiksi
jalkapallot, jääkiekkoilijat ja tähdet.
Minä valitsin tiipiin,
ja se hyväksyttiin. 



Jalkapallopaitaan testasin
uuden ompelukoneen kirjaimia. 
Yksiväriset hihansuut 
ja pääntieresori saivat 
tähdellisen tikkauksen.



Tiipii-paidan kaveriksi löytyi jemmasta
upea tiilenpunainen joustocollege. 
Ihan ei ole varmuutta vielä,
hyväksytäänkö näitä koulukäyttöön, 
mutta lauantaina kotikäytössä oikein makiat.



"Minkälaiset sinusta on hyvät taskut?"

"Semmoset, ettei se typerä taskupussi 
tuu juostessa ulos ja
että tavarat pysyy siellä kunnolla."

"Tee semmoset, 
mitä monesti oot teheny, 
missä se tasku on housuissa kiinni. 
Se on just paras!"



Muuten housujen pitää olla 
ylhäältä jonkin verran väljät, 
mutta lahkeista aika suorat ja kapeat. 
Ei missään tapauksessa resoria lahkeensuissa. 
Ja mieluiten mustat tai tummanharmaat.
 Ja joustavat aina. 



Jääkiekkopaita pääsi ensimmäisenä testiin. 
Pelaajia riitti etukappaleeseen ja hihoihin.



Takakappaleen yhdistelin tähtisoiroista. 
Sitä mitä ei voi piilottaa, 
sitä pitää korostaa:
tikkasin resorien värisellä langalla
yhdyssauman päältä. 


Pitkospuilla viimeisenä kävellessäni
katselin perhettäni. 
Hymyilytti.  
Vain pojan lippis 
ja miehen fleecetakki
olivat tehdastekoisia. 
Kaikki muut näkyvät vaatteet olivat
valmistuneet kotimme vintillä
minun käsieni kautta. 
Saatoin olla pikkuisen ylpeäkin. 
Onnellinen ainakin.


Tänä viikonloppuna ei ole ompelukone 
laulanut kuin muutaman sauman. 
On ollut vieraita, 
on ollut syyspuuhia, 
on ollut menemistä ja tulemista. 

Ehkä alkavalla viikolla valmistuu 
kuitenkin viikkoja keskeneräisenä ollut tilkkupeitto
ja saattaapa virkkuukoukulta tipahtaa 
avainnauha ja toinenkin. 
Semmosia siis seuraavalla kerralla. 

Sulosunnuntaita!
Täällä se on sateinen. 
Nautitaan yhdessäolosta!



*****

Käytetyt kaavat:

* Paitojen pohjalla on Paapiin Myyry,
 koossa 140cm, 
joka on pidennetty kokoon 146cm. 
* Housujen pohjalla on Ottobren Grey Marl Jogger, 
koossa 140, 
joka on pidennetty kokoon 146cm.