sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Ompelin Suomen



Miltä näyttää Suomen kartta? 
Vihreää, sinistä, ruskeaa,
viivoja, rajoja, teitä, 
kyliä ja kaupunkeja.
Tietyssä paikassa Helsinki, Oulu ja Rovaniemi.
Kaikkihan me sen tiedämme. 

Miltä näyttää Suomi ommeltuna?
Minäpä näytän. 


 Suomessani on paljon sinistä.
Kuin meren aallot syntymäkaupungissani.
Kuin seesteinen, kaunis järvi, lasteni uimapaikka. 
Kuin pieni iloinen puro keväällä.


 Suomessani välkehtii vihreä monessa sävyssä. 
Kuin lainehtiva pelto ojan takana. 
Kuin nurmikenttä tasaiseksi ajettuna.
Kuin niitty kukkineen.


Kuin kotipihlaja, 
kuin haviseva haapa, 
kuin uljas kuusi talon nurkalla, 
kuin kotoisa koivu, 
kuin mänty mustikkakankaalla.


Ja vihreän metsän keskellä
punainen kotimökki. 
Se tärkein paikka maailmassa. 
Koti.


Ja kodin seinustalla tuoksuva valkoinen ruusu. 


Ja sopivasti ruskeaa, harmaata.
Kuin tunturi Lapin vaelluksella. 
Kuin suuri kivi lapsuuskodin takapihalla. 
Kuin kiviraunio kotitien varrella.
Kuin peruskallio, 
jonka päälle on turvallista rakentaa. 


 Ja paljon teitä. 
Viemässä kotipoluille.
Viemässä ystävän luokse. 
Viemässä reissuun. 
Viemässä uusiin seikkailuihin.


Sellainen on ommeltu Suomi. 
Sen sai eilen syntymäpäivälahjaksi Kahdeksanvuotiaani
Lukutyynyksi sen tein sängyn päälle. 




***** 

Aina kysellään, 
että mistä ideani saan. 
Mistä ne putkahtavat? 
Mistä pulpahtavat mieleen? 

Suomi kartalla.
Sitä aihetta olen miettinyt pitkin heinäkuuta.
Kangaskorjaamolla-blogin Suomi 100-juhlavuosihaasteessa 
heinäkuun teemana on nimittäin juurikin Suomi kartalla. (Klik)

Kuluneella viikolla aloittelin isompitöistä tilkkutyötä. 
Siinä jäi tähteeksi iso määrä pieniä tilkkusuikaleita
ja yhteen ommeltujakin kaistaleita. 
Mietin, miten nämä "jätteet" voisi hyödyntää. 

Silloin päässä napsahti palaset paikoilleen:
Ihan kartan värisiä palasia, 
nyt on Suomen kartan vuoro.
Vanhin poikani piirsi kartan. 
Minä toteutin suunnitelman loppuun. 
Niin, mistä se idea tuli? 
Mistä pulpahti mieleen? 




tiistai 18. heinäkuuta 2017

Laukkuja lapsille


Kesäloma, 
lomareissu, 
reissurahat...

Pienet kesälomareissulaukut tekaisin lapsille,
jotta reissurahat säilyisivät tallessa. 





 Neidin farkkuhameesta tehty laukku keikkuu olalla
ja poikien joustofarkkuiset pussukat sitaistaan vyötärölle. 
Lapsuudesta tuttu vyölaukku meinaa tehdä uuden esiinmarssin.
On kuulemma tosi kätevä käytössä. 



Vielä loma jatkuu
ja reissujakin on tiedossa. 
Jospa säilyisivät rahat ja puhelimet tallessa 
ja kylläpä laukkuihin mahtuu pieniä ostoksiakin kätkemään. 







tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kierrätysideoita ja -ompeluksia


Minä en sitten yhtään tykkää 
korjausompeluspäivästä. 
Pidän sen kerran kuussa, 
ettei kasa kasva liian suureksi. 
Samalla lajittelen poistoon menevät 
kirppislaatikkoon, kiertoon ja roskiin. 
Roskiin menee mahdollisimman vähän. 
Ei juuri mitään. 
Kierrätysmateriaalin siistin käyttökuntoon
eli leikkaan huonot kohdat pois 
ja leikkelen sopiviksi kangaspaloiksi. 

Pidinpä taas yhden kierrätysompeluspäivän. 
Sain tehtyä seitsemät housut ja kaksi pyjamaa Nuorimmaiselle.



Pienensin neljät housut sopivaan kokoon. 
Näin sain väisteltyä ikiliat ja
hävitettyä huononmalliset housut.
Viidennet housut lyhensin shortseiksi.
Näin katosivat rikkinäiset polvet. 


Miehen rakkaimmat lökäricollegehousut, 
monireikäiset, 
lähes puhkihiutuneet
saivat uuden elämän paloiteltuna
monisaumaisissa pienissä collegepökissä.
Sen verran vielä oli käyttökelpoista kangasta jäljellä.
Jopa ihan vahvaa collegea!


Sitten on niitä vaatteita,
jotka jäävät pieniksi, 
mutta ovat niin kulahtaneita, 
etteivät ne mene kirppiksellä kaupaksi.
Jos niissä on kiva kuva, 
sen napsaisen talteen. 
Tämän suosikkipyjaman tein vanhan pyjaman kuvasta
ja kirppiksellä myymättä jääneista raitakankaista.


Tein toisenkin pyjaman kirppiksellä myymättä jääneistä kankaista. 
Sininen pyjama sai etumukseensa yhden ison pandan. 
Panda on leikattu kangastilkusta, 
joka on jäänyt tähteeksi muusta ompeluksesta.
Olenkin ottanut sellaisen linjan,
että trikoo-ompeluksista jäävät pienet tilkut
leikkaan saman tien joko tilkkupeittoneliöiksi
tai kuviksi, joihin silitän taakse valmiiksi liimakankaan. 


Uusista kankaista jää usein 
kiemuralla meneviä reunasuikaleita. 
Niistä saa näppärästi hauskoja monivärinyörejä. 


Vuosien aikana poistoon menneistä vaatteista
olen irrotellut aika suuren määrän nappeja. 
Niitä pitäisi aina silloin tällöin muistaa 
laittaa koristeeksi. 
Vaikka tällä tavalla housun valeliitinkiin. 


Lopuksi sukkahousuniksi. 
Varpaista reikiintyneistä sukkahousuista
saa helposti kalsarit. 
Kun kalsaritkin käyvät pieneksi, 
hyvästä lahjeosasta saa kivaa kuviollista resoria. 


*****


Joo, 
eiväthän nämä mitään uusia ideoita olleet, 
eivätkä edes itse keksittyjä,
mutta tämmösiä minä nyt viimemmäksi olen ommellut. 


Mitkä on Sinun suosikkikierrätysvinkkisi?





maanantai 26. kesäkuuta 2017

Ajatuksia mustan pienen käsilaukun takaa


Silloin lauloi peippo.
Silloin auringonlämpö hyväili. 
Silloin ilma oli kirkas ja seesteinen. 
Silloin oli kesä aluillaan.
Silloin sain suruviestin. 
Ihan yllättäen, 
ilman ennakkovaroitusta.  


Ajatukset olivat niiden Rakkaiden luona, 
joita suru kosketti vielä lähempää, 
ihan vierestä. 
Että he jaksaisivat
surun keskellä. 
Että jonain päivänä 
sydän hyväksyisi menetyksen. 
Että rakkaus ja muistot kantaisivat
vaikean hetken yli.


Mieleeni tulvi paljon muistoja Lähtijästä.
Lämpimiä ja iloisia hetkiä,
tyytyväisiä ilmeitä. 
Hän oli onnellinen ihminen. 


Silloin tuoksui syreeni. 
Tuuli humisi kirkkopihan koivuissa. 
Avoimista ovista kuului lintujen juhannuskonsertti. 
Juhannuksen juhlinta vaihtui
hautajaisten tunnelmiin. 
Ei yksin suruun ja ikävään. 
Läsnä oli vahvasti kiitollisuus, 
toivo ja ilo. 
Rakkaus.


Kaikella on aikansa. 

 "Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä
ja aika kuolla,
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta...
...aika itkeä
ja aika nauraa.."


Tänä kesänä monet onnelliset asiat
saavat haikean surureunan.
Lähtijä elää mielissämme.
Lähtijä elää kättentöissä läheistensä elämässä.
Kotikoivun varjossa, 
poimitun marjan maussa, 
yhdessä halotun puun lämmössä,
kauniissa muistoissa. 

<3






*****


Tein hautajaisiin pienen musta käsilaukun 
kaikelle tarpeelliselle mukaan otettavalle. 
Pintakangas on kierrätetyn takin vuorikankaan nurjapuoli.
Kaunis, hillitty kukkakuvio.
Vuorikangas oli niin ohutta, 
että silittelin tueksi vahvan tukikankaan.
Käsilaukun sisäosan tein vanhan ostoisen, hajonneen laukun sisuksista.
Sain valmiina kaksi taskuakin. 
Samoin magneettilukon hyödynsin samaisesta laukusta. 


perjantai 23. kesäkuuta 2017

Mekkoset Suomen suveen




"Kotipolun päässä pihakoivu,
sydänkesän tuoksu.
Niin kauan kaipasin. 
Palasin.

Ompele oodi Suomelle."



Näillä sanoilla evästettiin Verson Puodin 
tämän kertaiseen virtuaaliseen ompelukerhoon. 
Kankaana kaunis vihreäsävyinen Kotiinpaluu. 
Niin kesäinen kangas.




Kotikoivu, 
rannan pihlaja,
lepattava haapa. 
Tuulen humina, 
latvoissa,
oksissa, 
lehdissä.
Vehreys, 
kesän tuoksu.

Aallon juoksu, 
rannan kiven yli,
kastelee varpaat. 
Hiekka on sileä,
pehmeä,
kivasti ripsuu paljaan jalan alla. 



Rantapäiviä ja hellekelejä varten 
tein lisäksi sinivalkoisen rantamekon. 
Kankaassa kuin veden pärskeitä vedessä ilakoivien lasten lennättämänä. 
Tai kuin kesäinen sade
Mustikansinisenä kuin muistuttaen, 
että pian taas metsä tarjoaa aarteitaan.


Koivun juurella, 
pihlajan vierellä,
rannan tuntumassa
tuoksu huumaa. 
Kieloja valkoisenaan. 
Kielo, juhannuksen kukka.
Lapsenakin niitä haettiin maljakkoon juuri juhannukseksi.
Niin nytkin. 

Keskikesän juhla on läsnä. 
Onnellista juhannuksen aikaa!



*****


Ps. Paitsi ei näillä mekkosilla taida tänä juhannuksena tareta, 
ellei heitä paksua neuletakkia päälle. 
Mittari näyttää näin aamusella + 7 astetta. 

Molempien mekkojen kaavana on 
Suuren Käsityön huhtikuun numerosta Ommellisen mekkokaava.




sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kesävaatteita PaaPiin kaavakirjasta



Viivaviidakko.
Miljoona viivaa 
sinisenä, 
punaisena, 
mustana,
sekasotkuna.  
Reittien arpomista, 
viivalla taiteilemista,
viivan uudelleentutkimista. 
Kaavan jäljentäminen.
Voiko joku tykätä siitä?


Ilolla olen pannut merkille 
uudet kaavakirjat ja irtokaavat, 
joita on tullut myyntiin 
perinteisten käsityölehtien
 kaava-arkkien vaihtoehdoksi.
 Mitä niiltä odotan?
Selkeitä kaava-arkkeja.
Se on numero yksi. 

















No, miten kävi Paapiin kaavakirjan kanssa? 
Petyinkö?
No, en!
Ihana kirja, 
jonka kauniita kuvia on mukava katsella. 
Inspiraatio iskee joka sivulla.
Ja totta, kirjan takana on selkeät kaava-arkit, 
joista oikea viiva löytyy etsimättä.
Lisäksi kaavat ovat hyvän mallisia. 
Tästä tulee suosikkikaavakirjani. 
Aikaisemmin olen testannut jo Myyry-paitoja (Klik)
ja pipokaavaa.



*****


Käytetyt kaavat kirjasta
PaaPiin kaavakirja lapsille, 
kaikki koossa 140cm. 
Osma: Bambi-paita, muunneltu pääntie
Silmu: Höyhen- ja suttupitsi-tunikat, muunneltu pääntie, 
vihreässä tunikassa myös pidennetty helma
Vieno: Pinkit housut
Vanamo: Mintut housut


Ps. Tämä ei ollut maksettu mainos. 




maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kesäkamppeita laulavalle Taaperolle



Kuuluu hyräilyä, 
kuuluu laulua, 
kuuluu iloisia taputuksia. 
Välillä laulu kuuluu selvästi, 
välillä katoaa traktorin pörinään
tai paloauton ujellukseen. 
Sitten laulu taas jatkuu. 
Pieni laulajapoikani siellä laulaa ja leikkii. 
Niin onnellista kuunnella sitä viereisestä huoneesta, 
etten melkein malta tehdä omia hommiani. 
Tähän hetkeen on tartuttava. 
Nautittava. 



"Ken on luonut kukkasen, 
kukkasen, kukkasen..."

"Leskenlehti, aurinko, 
värin arvasitko jo?"

"No, arvaapa äiti!"


"Leijonaa mä metsästän, 
tahdon saada suuren, 
enkä pelkää ollenkaan. 

Oooh, katsokaa kedolla kauniita kukkia!"

"Oo sää äiti se leijona. 
Yritä olla vähän pelottava."

"Leijonaa mä metsästän..."


"Kun suureksi kasvan, 
niin tietenkin, 
ostan mä traktorin.
Se kuoppia kaivaa 
ja maatakin kääntää..."

"Kovaa hommaa tämä lapioiminen,
huh huh!"


"Piilossa metsän keskellä
on pesä karhuperheellä. 
Siellä asuu karhumuori ja
kaksi pientä pentua."

"Meidän pesäkin on metsässä, 
metsän reunassa, 
trampoliinilla,
siellä voi nukkuakin, 
mutta ei näin pienet pojat,
kun ne nukkuu äitin tyynyllä."


"Muura-muurahainen kortta kuljettaa,
ahkerasti työssään aina ahertaa."

"Meidän kivikasassa kulkee paljon muurahaisia.
Niillä on kiire koko ajan.
En jaksais juosta niin paljon."


"Tässä isäpupu on, 
tässä äidin näät, 
tässä  pikku pupujen 
kaikki näet päät..."


"... iloisina nyökkää ne toisilleen vaan. 
Korvansakin ristiin nämä puput saa".

"Näin pieniä korvia ei saa kyllä ristiin, 
mutta kai pesukarhukin voi niitä pikkusen heiluttaa.
Mutta mun sormet menee kyllä hyvään korvaristiin."


"... Maailmassa monta
on ihmeellistä asiaa, 
ne hämmästyttää, 
kummastuttaa
pientä kulkijaa."


"Hiivin, hiivin, hiivin, hiivin, hiivin, hiivin STOP.
Kiipeen, kiipeen, kiipeen, kiipeen, kiipeen, kiipeen STOP!"

"Niitä voi keksiä, äiti, lisää vaikka kuinka paljon.
Vaikka että hypin, hypin, 
juoksen, juoksen, 
ryömin, ryömin. 
Tee sinäkin äiti mun kans, 
niin ei tarvi jumpata illalla."


"Pyörät ne pyörivät ympäri, 
ympäri, ympäri...
koko päivän!"

Vauhtia ja energiaa riittää. 
Ja iloa ja hyvää tuulta
ihan muille jaettavaksi.

*****


Käytetyt kaavat:
Paidat: Paapiin Myyry, koossa 92cm. 
Housut: Ottobre 1/2014 Relaxed Fit, koossa 92cm.
Huppari: Ottobre 1/2015 Crocodile, koossa 92cm.
Jumpsuit: Ottobre 4/2012, koossa 98cm.


Osallistun tällä jutulla 
Kangaskorjaamolla-blogin 
kesäkuun käsityöhaasteeseen (Klik).
Kesäkuussa teemana on runot ja laulut. 


Ihan pakko vielä jakaa tässä yhteydessä yksi vanha postaus.
Sama jumpsuitkaava, sama lapsi, 
sama onni, sama tunne. 
Hellyys ja rakkaus!
Käy kurkkaamassa, Klik!
Sieltä löytyy myös yksi mielirunoistani.

Onni, 
kerro minulle, 
mistä tulet,
mistä minä sinut tunnen. 
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta,
huulilla kuuden kevään linnut
ja naurulle tuoksuvat tuulet?
(Tabermann)

Onni on tässä ja nyt!
Tässä kesäisessä aamussa. 
Onnellista kesäviikkoa Sinulle!