lauantai 19. toukokuuta 2018

Kukkainen mekko




Ompelin mekon. 
Ompelin Ainon. 
Kuinkahan monennen?
En ole aikoihin enää pysynyt laskuissa.
Mitäpä sitä hyvää kaavaa vaihtamaan, 
kun lopputulos on mieluisa.
Paitsi että vaihtelu kyllä virkistää
ja uuden kaavan jälkeen taas 
vanha, tuttu kaava
tuntuu taas astetta 
rakkaammalta.


Ihana trikoinen kukkakangas
suorastaan houkutti ompelemaan, 
vaikka töiden kevätkiireet painavat päälle. 
Heleän vaaleanpunainen, kevään värinen.


Alkuperäisessä Ainossa ei ole minkäänlaista kaulusta, 
mutta itse lisäsin mekkoon leveän piippukauluksen. 
Tykkään tuollaisesta hulttanasta. 



Aurinkopäivä taas tuloillaan.
Nautitaan valosta ja lämmöstä!





*****

Ps. Viime lauantaina ompelin
t-paitoja Lapsilleni. 
Ne vain odottavat kuvaamista. 
Paidat ovat kyllä olleet jo ahkerasti päällä, 
mutta kuvattavat ovat sen verran liukkaita, 
että en tahdo pysyä perässä kamerani kanssa.
Tässä kuitenkin todisteaineistoa, 
että jotain muutakin on ommeltu. 



*****

Pps. Vaaleanpunaisella mekolla osallistun
Mehukekkerit-blogin mekkotoukokuuhun. (Klik)




sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Pienestä kasvaa iso - vauvanvaateompeluksia




Näen aamuauringon. 
Kuulen lintujen kevätkonsertin. 
Kuulen rakkaiden unen tuhinan.
Saan hetken aikaa. 
Joka aamu.

Ei onnittelulaulua vuoteen vieressä, 
ei valmista aamupalaa. 
Ei edes äitienpäivänä. 
Minä herään aina ennen kuutta. 
Muut ovat aamu-unisia.
Minua ei haittaa.
Minun hetkeni, 
minun onneni. ❤


Olin muutama päivä sitten 
äidiksi syntymisen äärellä. 
Sain tehdä Ystäväni Kummilapselle
lahjaksi pieniä söpöyksiä.
Tuli vahvasti omat muistot mieleen. 
Pienet varpaat, miniriikkiset tikkusormet, 
sinistäkin sinisemmät silmät, 
ihmeellinen suu, 
suvun piirteet, 
vauvan tuoksu. 
Täydellinen. ❤


Oma vauvani on nelivuotias. 
Juoksee omilla jaloillaan, 
harjoittelee pyörällä ajamista, 
on kiinnostunut kirjaimista, 
luettelee isoja numeroita, 
torjuu hyvin maalivahtina, 
lämäsee maalin. 
Haluaa osata sen, 
mitä vanhemmat sisarukset, 
koululaiset. ❤


Lapset kasvavat. 
Muuttuuko äitiys?
Tuleeko elämään väljyyttä, 
kun lapset eivät ole koko ajan ihan vieressä?
Tarvitaanko äitiä vähemmän,
kun lapset osaavat tehdä asioita itse, 
päättää omista asioistaan?
Mihin äitiä tarvitaan, 
kun ei tarvitse antaa enää edes keinuvauhteja? ❤


Kyllä äidille riittää kysyntää,
ainakin jos hetkeksi istuu sohvalle.
Silloin löytyy hierottavaksi kipeitä jalkoja.
Milloin on juostu liian pitkästi ja lujaa, 
milloin hypitty tuntitolkulla trampoliinilla
milloin on ihmeellisiä kasvukipuja, 
milloin vain jumista hieromisen tarvetta. 
Läheisyyttä ja kosketusta,
äidin hoitavat kädet.
Ja samalla kuunteleva korva
lapsen mietteille, 
ajatuksille, 
iloille ja suruille.
Se työ ei lopu koskaan, 
onneksi. ❤



Ja kasvavan lapsen pohjaton nälkä.
Äidin osuus:
pitkä kauppalista, 
kukkurakärry ruokaa, 
selkävääränä kassien kantoa, 
kokkausta vaikka aamusta iltaan. 
Lasteni mielestä suurin rakkaudenteko
on se, että kaapista löytyy aina ruokaa 
ja toiseksi tulevat vaatteet.
Että ne ovat oikean kokoiset, 
oikean näköiset, 
sopivat ja ehjät. 
Ja puhtaat. 
"Miten äiti onkin niin hyvä 
ruoanlaittamisessa ja
pyykkienpesussa?"
sanoi kerran Lapseni. ❤


Rakkauden teko.
Että rakastaa toista.
Että sanoo sen päivittäin. 
Silloinkin kun päivä on ollut heikompi. 
On ollut tappelua ja kapinamieltä. 
Rakkaus pehmittää mielet, 
valostuttaa hetken, 
kirkastaa sään.
Sisällä läikähtää lämpimästi. ❤


Viiskytsenttiset vauvat
tavoittelevat jo äitinsä mittaa. 
Kohta kasvavat yli 
ja taputtavat päälaelle
rakkaudentaputuksia.
Äitiyden onni:
lapsi kasvaa ja kehittyy, 
pärjää itsensä ja muiden kanssa. 
Siinä on samalla se kipukin, 
ettei hän enää aina ole ihan siinä vieressä.
Sydämessä on kuitenkin aina paikka Hänelle. 
Niin lähellä lapset aina ovat. 
Sydämessä. ❤


Äitiys on lahja, 
suuri lahja. 
Niin kiitollinen siitä tehtävästä.
On onnellista olla äiti. 
Joka päivä. ❤


Aurinkoista äitienpäiväsunnuntaita!
Välitetään toisistamme! ❤





keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Mustavalkoisia vaatteita uusilla ja vanhoilla kaavoilla


Montakohan Mekkotehtaan Ainoa olen tehnyt? 
Pitkästi yli kymmenen. 
Pienin muokkauksin.
Vaihtelu varmaan virkistäisi. 


Kuin tilauksesta Työkaverini 
toi vanhan, aikansaeläneen vaatteensa minulle. 
Että tekisinkö hänelle uuden samanlaisen,
kun ei kaupasta enää saa samanmoista.
Olisikohan minun mallinen?


Leikkasin vaatteen kappaleiksi. 
Piirsin kaavat. 
Leikkasin kankaat. 
Ompelin.
Tein pieniä muutoksia.
(Ja vielä pitää tehdä muutamia pieniä muutoksia:
esim. pienentää kädenteitä.)

Just mieluisa itselle!


Leggarit sen sijaan ompelin aiemmin muokkaamallani, 
hyväksi havaitulla kaavalla. 
Tämänkin kaavan alkuperä on puhkikuluneissa ostoisissa housuissa.
Miten tykkäänkään yksivärisen yläosan kanssa 
kuviollisista legginsseistä!
Ja mustavalkoiset ihan parhaat!
Mies puhuu jotain kalsareista, 
mutta antaa puhua. 
Mitäpä mies ymmärtäisi naisen 
kuviollisista housuista!? 😃



Minusta huiput! 

Ihan yhtä huippufiilikset 
eivät viime syksynä tulleet tästä hupparitakista. 
Mukava päällä, 
mutta... 
Peilissä ja kuvissa näyttää ihan teltalta
ja nainen pallolta.
Mielikuvissani yhdistelmän piti näyttää
joltain ihan muulta. 


Heitin hupparin talveksi odottamaan remonttia. 
En innostunut. 
Ei ollut aikaa turhuuteen:
muokata justiinsa valmistunutta vaatetta.
Päätin sovittaa uudelleen. 
Keväällä. 


Eihän se miksikään ollut talven aikana muuttunut. 
Eivätkä ajatuksetkaan. 


Ei tästä tullut työvaatetta
eikä kaupassakäyntitakkia. 
Tuli hyvä kotipihailukampe.
Tässä on hyvät taskutkin.


Että ei muuta kuin haravahommiin!
Neljän päivän lomakin tulossa. 
Ja syksyllä varisseita lehtiä tantereella riittää.


*****

Ps. Hupparitakkikaavassahan sinänsä ei ole mitään vikaa, 
mutta tein liian ison. 
Ja ehkä joku muu kuin mustavalkoinen pallokuosi pukisi paremmin.
Kaava löytyy Suuresta Käsityöstä 7/2017 (Klik)

Pps. Mehukekkerit-blogissa vietetään mekkotoukokuuta. (Klik)
Ehkä musta tunikainen vaate voidaan laskea melkein mekoksi. 

Ppps. Mustavalkoisten ompelusten jälkeen on muuten tiedossa
 vaaleanpunaista ja söpöä, 
vauvakoossa. 

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Lippapipo päähän ja menoksi!



Hei, hei kypärälakki ja toppapuku!
Tervetuloa lippapipo ja tuulitakki!
Kevät on täällä. 




"Wau, mitä rattoreita!
Nuo pääsee pahasta lällystä,
eikä ne jää kiinni.
Ja möykkysellä pellokin ne ajelee, 
että prumm prumm vaan."


"Minusta saattaa tulla isona rattorimies.
Ja saattaa tulla tukkirekkamieskin. 
Vai voiko yks mies olla kaks miestä?"




"Tukkirekat on kyllä vahvoja. 
Ne vaan sillä kouralla ottaa puita ja
siirtelee niitä kuin ne ei painais yhtää mittää.
Tuleekohan musta yhtä vahva?"



Niin, 
tummia collegehousujahan 
minä viime viikonloppuna ompelin.
Ihan niin kuin aioinkin.
Tai toiset oli mustat ja toiset turkoosinsiniset.
Ja kaulahuivinkin sain puikoille. 
Niiden lisäksi 
sain ommeltua Kuopukselle
nämä kaksi uutta kevätlakkia.
Ai että, miten ihania!
Ja taas niin mieluisia!


******


Tukkirekka-lippis on Ainoan Heppu-lippalakkikaavalla tehty. 
Se löytyy täältä kuvallisten teko-ohjeiden kanssa.(klik
Traktori-lippiksen kaavan muokkasin Noshin lippapiposta. 
Noshin kaava löytyy täältä. (Klik)





torstai 19. huhtikuuta 2018

Huhuu, huivihuhtikuu ja muut ompelukset!




Menoja ja tuloja riittää, 
mutta ompeluhuoneessa on hiljaista.
Ompelukone ja saumuri uinuvat pöydällä. 
Neulomus ei ole jatkunut viikkoihin. 
Ja virkkaus ei ole päässyt edes vielä koukulle. 
Sen sijaan hiihtokilometrejä on kertynyt 
ja lumikengät ovat tallanneet 
hassuja "ankanjälkiä" pitkin hankia. 
Auringosta ja hyvästä seurasta olen nauttinut
viikonloppu toisensa jälkeen. 
Ja viikot ovatkin sitten sujahtaneet nopeasti
töissä ja rästillisissä kotihommissa. 
Käsitöille ei ole ollut aikaa.

Mehukekkerit-blogin huivihuhtikuukin 
kolkuttelee jo puolessa välissä.
Aioin osallistua joka kuukausi. 
Joo, ja aion edelleen osallistua.
Ihan itseni ja innostukseni vuoksi.
Huivisuunnitelmakin on, 
mutta en ole ihan varma,
valmistuuko se tälle huhtikuulle.


Se on kuitenkin varmaa, 
että huivihuhtikuultakin tulee merkintä.
Sain minä pari huivia tehtyä. 
Tarpeeseen. 
Katsohan vaikka.
 Putkihuivi Kuopukselle
maailman ihanimmasta Ryhmä Hau-kankaasta. 
Ja itselleni hiuspanta mustavalkoisesta ruudukosta. 


Putkihuivi tulee mukavasti ihan kankaanjämistä. 
Tässäkin on kaksi saumaa takana, 
kun ihanuustilkut olivat pienen pieniä. 
Vuoriksi valikoitui saman sävymaailman tähtikangas.


Samasta kankaasta tein jo aiemmin 
Kuopukselle unelmien synttärilahjapaidan. 
Sellaisen peruspaidan, 
joka aina laitetaan päälle, 
jos se on puhtaana. 
Sanoinko jo, 
etten ihan hirveästi itse tykkää 
tämän näköisistä kuosikankaista, 
mutta lapsi rakastaa tätä. 
Jostain kumman syystä. 


Itselleni tein hiuspannan. 
Muutaman timantinkin laitoin. 
Pieni sädehtiminen päivittäin on hyväksi jokaiselle. 


Tämmönen panta on kyllä kätevä 
kaikkina bad hair- päivinä. 
Pysyy hiukset pois silmiltä
ja pieni sähköisyyskään ei häiritse.


Ai, että!
Viime lauantaina sain ommella tällaisesta kuosista. 
Ihan herkku!
Sisko oli voittanut tätä jostain arvonnasta. 
Lupasin ommella hänen pienelle Prinsessalleen jotain söpöä. 
Tein tunikan ja kesäleggarit. 
Sydämiä ja kukkia,
kaikkien prinsessojen suosikkeja. 


Näistä tuli niin suloiset ja sopiva kevätfiilis, 
etten melkein malta odottaa seuraavaa viikonloppua. 
Olisi niin kiva surauttaa muutama kesäkampe. 
Tai itselle kevättunika. 
Mutta ei, 
arvatkaas mitä mulla on ohjelmassa?
Poikien mustia collegehousuja. 
Miten ne ei innosta yhtä paljon kuin kevätkuosit? 


*****


Tuleehan tänäänkin aurinkoinen päivä!
Hymyillään kilpaa sen kanssa. 




lauantai 31. maaliskuuta 2018

Pääsiäiskanat



Kaa kaa, 
milloinkas kana munii?
Katsotaanpa aamuin illoin. 
Kaa kaa, jospa löytyis silloin.



Kaa kaa, 
muniiko kaikki kanat? 
Avaako ne vain munimishanat? 


Kaa kaa, 
mahan alla hautoo,
piiloon sujauttaa. 
Kyllä varmaan löydät, 
jos kanan alle kurkistat. 


Kaa kaa, 
milloin kana munii?
Illan hämyssä 
vai aamun kähmässä?
Sopivassa saumassa 
pyöräyttää munasen, 
välillä pienen, 
välillä suuren suklaisen. 


Kaa, kaa, 
niin jännittää hirmuisesti,
riittääkö munia ihan maanantaille asti?


*****

Täällä aurinko on paistanut taivaan täydeltä
ja hiihtokelit ovat olleet ihan parhaimmat.
Tällaiset kanaset kuitenkin ehdin ompelemaan. 
Kaavan löysin kivasta askartelublogista. (Klik)
Nopeat ja helpot. 
Nautitaan olosta ja elosta.
Onnellista pääsiäisen aikaa!


sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Palmusunnuntaiaamuna



Palmusunnuntaiaamu. 
Lunta satelee, 
sitä on varmaan pian metri
tällä satelutahdilla.
Aurinko on pilven takana. 
Narsissit toimittavat auringon virkaa.


Eilen oli tarkoitus ommella kanoja, 
mutta enpä ehtinyt korjausompeluksia pidemmälle.
Illalla kaivelin kaapista pupun pussit.
Aina ne ilostuttavat yhtä paljon. 


Meidän pääsiäisperinteemme.
Joka aamu saa etsiä, 
mistä korvat pilkahtavat. 
Pupu on niin kekseliäs piilottaja.
Tein näihin työohjeet muutama vuosi sitten. 
Ne löytyvät täältä. (Klik)



Hauskoja virpomareissuja Virpojille!
Onnellista pääsiäisen aikaan Jokaiselle!