torstai 25. toukokuuta 2017

Hupparin aika






Nyt se on, 
hupparin aika
Ei tarvitse takkia,
huppari riittää. 
Selvästi yleisin ulkoiluvaate 
koulun pihalla puolilämpimänä kevätpäivänä.



 Mistä on hyvä huppari tehty?
"Semmonen kunnon kiristys huppuun."
"Ei mitään vetoketjuja, 
kun ne vaan hidastaa pukemista."


"Kunnon taskut. 
Semmonen, mihin saa kädet.
Ja semmonen, mihin saa puhelimen,
semmonen vetoketjullinen, 
ettei se juostessa tipahda.
Siis niin kuin kaksi eri taskua."

Näin arvioi oma nuorimiesraatini.


Millainen huppari sitten on nuoren neidin makuun?

"Ainakin pitää olla ihana kangas. 
Joku pehmeä sisältä
ja joku hyvän värinen."


"Ehdottomasti vetoketju ihan alas asti, 
ettei tarvi kiskoa pään yli
eikä hiukset mene sähköiseksi."


"Ja tietenkin taskut,
oikeaan kohti ja sopivan malliset."


Semmoset niistä tuli. 
Ja niitä tässä on sitten pidetty. 


Loma on lähellä. 
Toiveissa on niin helteiset päivät, 
että hupparikin on liikaa. 
T-paitojakin on ommeltuna iso kasa, 
mutta niistä lisää sitten joku toinen kerta. 

Heleää helatorstaita!



*****

Käytetyt kaavat

Poikien hupparit: 
Ottobre 4/2013, Skyline 
Vihreä 134cm
Raidallinen 140 cm. 
Tasku muokattu toiveiden mukaan, 
hihoissa ja helmassa resori. 

Neidin huppari:
Ottobre 4/2012
Roxy Royal 140cm. 
Hihoihin ja helmaan laitettu resori 
kaavasta poiketen. 

Vihreän hupparin kankaan olen värjännyt
vahabatiikkikurssilla.


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äidille orvokinsinistä onnea


Äitienpäivän aamu. 
Pientä jännitystä ilmassa. 
Äidille kortti ja koulussa tehty neulatyyny.
Hiljaa pitäisi keittiöön hipsiä, 
ettei Äiti herää. 
Mahdotonta, 
kun Äidin aamu alkaa aina
niii-in aikaisin. 
Tänäänkin. 
Niin oli lapsuudenkodissani. 
Niin on nykyisessä kodissani. 
Sukuvika, 
tämä aikaisinherääminenkin.



Yllätys, yllätys!
Omalle Äidilleni neuloin ja huovutin
tossukat. 
Olen niin innostunut näistä.
Nämä ovat niin mukavat jalassa
ja valmistuvatkin nopeasti.
(Ohjehan löytyy täältä, Klik.)


Mietin väriä. 
Orvokinsininen, 
kauneimpia värejä maailmassa. 
"Orvokkini tumma silmä,
kultasydän pieni."
Sitä laulua Äiti aina lauloi, 
kun olin pieni. 
Se kuulosti kauniilta. 
Se kuulosti herkältä.
Se kuulosti melkein lumoavalta. 
Se kuulosti äidilliseltä. 


Orvokeissa on jotain erityistä. 
Niitä valitsin hääkimppuunikin. 
Niitä laitan joka vuosi pihalle isoon pataan. 
Ne kukkivat pitkään, koko kesän. 
Lapset vievät tänään Mummulle jokainen oman orvokkinsa.
Minusta tuntuu, 
tai oikeastaan uskon, 
 että orvokeilla on onnea tuottava vaikutus. 


Korttiinkin maalasin 
orvokinsinistä. 
Kukista tuli taikakukkia, 
mutta sen verran elämässä pitää aina olla
yllätystä. 


Onnitellaan tänään Äitejämme.
Kiitetään siitä rakkaudesta, 
jota olemme saaneet.
Kiitetään huolenpidosta, 
hellyydestä,
lämmöstä.
Toivotetaan 
onnea!



*****


Ohje sokerimaalaukseen:

Tarvitset: vettä, sokeria, paperia, vesiväriä, siveltimen.

Kiehauta 1 dl vettä ja liota siihen 2dl hienoa sokeria.
Siitä tulee hieman siirappimaista. 
Jäähdytä.


Maalaa paperi märäksi sokerivedellä.


Maalaa sokeriveden päälle kuvioita vesiväreillä.
Käytä maalaamiseen puhdasta vettä. 
Yllä olevat kuviot on maalattu terävällä 
siveltimen kärjellä tökkäämällä. 
Väri lähtee kivasti leviämään. 


Leviämistä voi tehostaa puhaltamalla.
 Kuviot eivät helposti sekoitu, 
vaikka ne maalaisi lähekkäin. 
Sekoittumista voi tehostaa 
siveltimen puisella päällä vetelemällä.


Kuivuminen kestää kauemmin kuin
pelkällä vedellä maalatessa. 
Pinnasta tulee mukavasti kiiltävä. 

ps. Tein sokerimaalausta töissä oppilaidenikin kanssa.
Sokerivesi maistuu kuulemma 
"ihanasti hattaralle". 
En silti maistanut.





tiistai 2. toukokuuta 2017

Vahabatiikkikokeiluja


Lähdin vahabatiikkikurssille
ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä, 
mitä oli tulossa. 
Kaikessa kiireessä en ehtinyt
edes Pinterestiä kurkkia.
Niinpä menin kurssille
muutaman kankaan kanssa, 
jolle aioin tehdä "Jotain".

Tässäpä niistä esittelen kaksi. 
Toinen kangas oli epämääräisen mallinen ja kokoinen valkoinen trikoo ja
toinen sininen trikootilkku. 


Valkoiseen kankaaseen liruttelin ensin
 pienellä tjanting-vahakannulla kuumaa, juoksevaa vahaa. 
Tein tekstejä. 
Välillä vahaa lorahti enemmän, 
välillä kannu meni tukkoon. 
Tarvitsee harjoittelua selvästi.
Sen jälkeen maalailin pintaan pinkkiä väriä. 


Seuraavaksi leikkasin superlonista sydäntä muistuttavan tuputtimen. 
Tuputtelin sydämillä vahaa kankaalle.
Lopuksi lisäsin sinne tänne sinistä väriä. 
Valmis. 


Kun kangas oli kuiva, 
seurasi monen monta silitystä paperien läpi. 
Vaha piti saada pois kankaalta.
Jotkut värit katoavat ja
toiset tulevat esiin.
Taianomaista!

Loput vahat irrottelin 
kiehuvassa vedessä liottelemalla. 


Siniselle pikku tilkulle maalasin kannulla otuksen, 
jonka Kolmevee nimesi Möröksi. 
Mörön applikoin kesäpaitaan.


Mörön kaveri on pieni "Ampinen",
minisilityskuva.


Pinkki-sininen valmistui 
Koulutytön paidaksi. 
Lisäksi silitin pieniä kimaltavia
bling-bling-sydämiä sopiviin kohtiin. 


"Leskenlehdet ovat auenneet, 
ne katsoo aurinkoon. 
Minäkin katson, 
se lämmittää.
Äiti, 
sulle yks kukka.
Pistä maljakkoon.
Kesä on tulossa."


Kesää ja lomaa odotellessa. 
Kuukausi vielä. 
(Pst! Lumet saisivat kyllä jo sulaa.)



perjantai 14. huhtikuuta 2017

Munankuorista mosaiikiksi




Keltainen aurinko, 
ilo ja valo.
Vihreä ruoho,
vehreys ja voima. 

Kevät, 
se on täällä. 







Pääsiäisen aika.
Keltaisia tulppaaneja ja narsisseja, 
kuin pieniä aurinkoja. 
Vihreä rairuoho, 
toivo ja tuoksahdus kesästä.


Pääsiäisen iloa ja valoa, 
sitä toivon Sinulle!


*****

Kuvissa on munankuorimosaiikkikurssilla
askarreltu tarjoilualusta. 
Pohjana on puulevy, 
jolle mosaiikki on tehty 
ihan tavallisista munankuorista. 
Mukava tekniikka, 
jonka materiaalit eivät paljon maksa
ja homman osaa ihan kuka tahansa. 

Kiinnostuitko?
Tarvitset pohjalevyn (esim. puuta ja pahvia), 
munankuoria, liimaa (minulla Erikeeper), 
värejä (minulla peitevärinapit), 
lakkaa ja hiomapaperia.



keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Villaa seinälle maakuntalaulun tahtiin



"Maa ponteva Pohjolan äärillä on."
Lapsuuteni ja nuoruuteni kotiseutu.
Aikoja sitte sieltä lähin
mutta oululaisuus ei lähe musta mihinkää,
vuosienkaa päästä. 


Iso puu ei vähälä juurru uuteen maahan
ja outoon maaperrään.  
Vuosien saatosa sitä kuitenki
on oppinu pysymää pystysä
tuulesa ja tuiskusa.
On oppinu olemaa keskisuomalaine,
olemaa osa ympäristyä, 
ja nauttimaanki olostaa.


Sillon tällön joku huomauttaa mun puhheesta.
Että puhun ouvosti.  
Ei haittaa!
Oikiastaan tosi hyvä, 
että äitinmaijossa opittu puhe ei oo menny hukkaan. 


Silti mää tein huovutuskurssilla seinätekstiilin, 
jonka innottajana on mun nykysen 
kotipaikkani kotiseutulaulu. 



"Männikkömetsät ja rantojen raidat,
laaksojen liepeillä koivikkohaat,"



"ah, polut korpia kiertävät, kaidat,
kukkivat kummut ja mansikkamaat!"


 
"Keitele vehmas ja Päijänne jylhä,
kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen,"



"vuorien huippujen kauneus ylhä,
ah, kotiseutua muistoineen."



"Syntymäpaikka kun on sydän Suomen
siis sitä suottako kiittelisin?
Täällähän aukeni ens' elon huomen,
tänne ma toivon hautanikin.
 
Täällä on naapuri heimoni verta,
täällä on ystävä voittamaton,
tänne, ah, tänne on kaipaus kerta,
täällä on kaikki, mi kallista on!"


Keski-Suomi on nykyisin kotini, 
- ihana koti onkin -
mutta mieleltäni ja sydämeltäni 
olen aina oululainen. 



*****

Osallistun tällä työllä Kangaskorjaamolla-blogin 
koko Suomen juhlavuoden kestävään käsityöhaasteeseen. 
Huhtikuun teemana on oma maakunta. 
Käypä kurkkaamassa haastetta (Klik)
ja lähde mukaan. 

Huovutetun seinätekstiilin koko on noin 60cmx110cm.






sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Toiset tossukat



Joulun alla tein tossukat itselleni.
Ne ensimmäiset. (Klik)
Neiti toivoi itselleen samanmoisia. 
Ostin langat, annoin ohjeen ja puikot.
Jospa hän neuloisi itse.
Muutama kerros valmistui.
Sitten tyssäsi, 
into lopahti. 

Ensin keskeneräinen odotteli 
keittiön pöydällä,
sitten ompelupöydällä. 
Jospa äiti jatkaisi...

Yhtenä iltana laiskotti kaikki.
Silloin oli tossukoiden vuoro. 
Nopeasti valmistuivat.
Pesukone huovutti hyväksi. 






Tossut odottavat sängyn vierellä. 
Niihin on kiva upottaa unilämpöiset varpaat
ja tassutella portaat alas aamupalalle.


*****

Ohje on Lankamaailman sivulta. 
Todella helppo ja nopea. 
Kokeile vaikka itse. 
Se löytyy siis täältä (Klik)


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Koruja kevääksi


Kevään  merkkejä on jo vahvasti ilmassa:
valoisuus aamulla ja illalla,
lumen muuttuminen loskaksi,
paikoin sulaneet tiet, 
lintujen laulu, 
tulpppaanit,
korukurssi. 

Korukurssi on mielenkiintoinen ja jännittävä. 
Koskaan et kurssin alussa tiedä,
millaisia koruja saat tehtyä kahden päivän aikana. 


Aloitin pinkeistä puuhelmistä
ja rautalankakoukkujen vääntämisestä. 
Hidasta hommaa!
Meinasi hermo mennä
tällaisella kiirehtijällä, 
mutta kannatti pinnistellä,
keskittyä ja väännellä.


Mitä muuta sitten tein?
Ruusuhelmet, 
joissa on punertavan ruskeita
ja valkeita luumaisia muovihelmiä. 
Nämä menevät lahjaksi.


Itselle tein samaa sarjaa olevat
ruskeasävyiset helmet. 


Näistä tuli sitten todelliset kesähelmet.
Ruohonvihreää ja voimakasta punaista,
kuin Äidin kukkapenkki.
Lisäksi hopeisia kukkasia ja mustia palloja. 
Vähän retrohtavat, 
ehkä just siksi makiat!


Ja pakkohan se oli pikkuisen leikitelläkin.
Norsun jalkojen tömistys ja torven töräytys,
kuin lähtölaukaus keväälle.
Norsut ihastuttavat kuvioina aina. 
Minä, norsuihminen.

Mukava näpertelyviikonloppu
Tyttären kanssa 
kauniiden asioiden parissa. 
Hän keskittyi käsirenkaisiin, 
minä kaulakoruihin. 

Minulla kurssiviikonloput jatkuvat. 
Eilisen olin vahabatiikkikurssilla
ja tulossa on vielä munankuorimosaiikki. 
Molemmat minulle uusia juttuja. 
Talvella oli monen viikonlopun huovutuskurssi. 
Sen tuotokset ovat vielä kesken, 
mutta jospa kevään aikana 
nekin saisin työstetyä valmiiksi. 




maanantai 13. maaliskuuta 2017

Mahtimiehiä ja -nainen


 Mahtimiehiä on niin monenlaisia. 
Historiallisia ja nykyisiä, 
valtiomiehiä ja kirjailijoita,
urheilijoita ja muusikoita.
Niitä, joilla on merkitystä suurelle yleisölle. 

Sitten on nämä oman elämäni mahtityypit.
Nämä, joiden kanssa jaan arkeni,
elämäni, 
lähes kaikkeni. 



Ensin tämä pienin, 
joka on pahasti kolmenvuoden uhmaiässä
ja näyttää monta kertaa päivässä, 
mistä päin tuulee. 
Uskoo voivansa siirtää vaikka vuoria, 
kun riittävästi puskee. 
Ensin hän on suloinen koiranpentu, 
joka kaipaa rapsutuksia.
Hetkessä liitää kuin perhonen 
ja saman tien hyökkää kuin hai.  



Sitten tulee vanhin, 
seesteista vaihetta elävä mahtimies. 
Voittaa jalkapallossa 
ihan kenet vain, 
pyörittää suurta joukkuetta
ja fanit kuulettaa huutavan hurraata. 
Istumalla ja naputtelemalla.


Perheen kolmas mahtimies
on näyttänyt vahvuutensa 
ja laatunsa viime päivinä 
kohdatessaan vastoinkäymisen. 
Seissyt rohkeana, tyynenä ja luottavaisena
uuden, pelottavan edessä.
Reippaampana kuin minä
vastaavissa tilanteissa.
Paljon ei kipsi menoa hidasta, 
mutta harmittaahan se, 
kun pitää hiihtää tasamaalla.


Montako mahtinaista
tarvitaan tasapainottamaan 
tilanne tässä perheessä? 


Se on yhden tehtävä. 
Mahtavaa, että poikasarjaan 
on saatu yksi tyttökin. 
Naisten juttuja, 
sipinää, supinaa, 
suunnitelmia. 
Juttuja, joita mahtimiehetkään ei ymmärrä. 


Talviloma oli ja meni. 
Sen kunniaksi 
ompelin jokaiselle mahtityypille 
uuden paidan. 
Siniseen pallopaitaan ehdin jo ommella
uuden väliaikaisen hihankin kipsin vuoksi. 



Pohjakaavana kaikissa on 
Paapiin kaavakirjan 
Myyry-paita. 
Olipahan oikein hyvän mallinen 
peruspaita meidän lapsosille.
Ainoastaan tytön paitaa 
jouduin kaventamaan hartioista. 


Yhtenä iltana kyselin lapsilta,
kuka heidän mielestään on mahtinainen tai -mies. 
Sain pojilta joukon urheilijoita,
kuten Selänne ja Mäkäräinen.
Tytön mielestä mahtimiehiä ovat presidentit. 
Koko perheen fanittaman Kaisa Mäkäräisen
ja jännittävän ampumahiihdon inspiroimana ompelin 
vielä hauskan "ampumalaikka-paidan". 


Selänne ja presidentit jäävät vielä hautumaan. 
Selänteestä on jo pieni visio. 


*****

Tällä postauksella osallistun 
Kangaskorjaamolla-blogin "Suomi 100 vuotta" -haasteeseen (Klik).
Maaliskuun aihe on Mahtimiehet ja -naiset.


Paitojen koot
Harmaa jalkapallopaita 140cm,
tähtipaita 140cm,
sininen jalkapallopaita 134cm, 
kisupaita 140cm kavennettuna
ja haipaita 98cm.