torstai 25. toukokuuta 2017

Hupparin aika






Nyt se on, 
hupparin aika
Ei tarvitse takkia,
huppari riittää. 
Selvästi yleisin ulkoiluvaate 
koulun pihalla puolilämpimänä kevätpäivänä.



 Mistä on hyvä huppari tehty?
"Semmonen kunnon kiristys huppuun."
"Ei mitään vetoketjuja, 
kun ne vaan hidastaa pukemista."


"Kunnon taskut. 
Semmonen, mihin saa kädet.
Ja semmonen, mihin saa puhelimen,
semmonen vetoketjullinen, 
ettei se juostessa tipahda.
Siis niin kuin kaksi eri taskua."

Näin arvioi oma nuorimiesraatini.


Millainen huppari sitten on nuoren neidin makuun?

"Ainakin pitää olla ihana kangas. 
Joku pehmeä sisältä
ja joku hyvän värinen."


"Ehdottomasti vetoketju ihan alas asti, 
ettei tarvi kiskoa pään yli
eikä hiukset mene sähköiseksi."


"Ja tietenkin taskut,
oikeaan kohti ja sopivan malliset."


Semmoset niistä tuli. 
Ja niitä tässä on sitten pidetty. 


Loma on lähellä. 
Toiveissa on niin helteiset päivät, 
että hupparikin on liikaa. 
T-paitojakin on ommeltuna iso kasa, 
mutta niistä lisää sitten joku toinen kerta. 

Heleää helatorstaita!



*****

Käytetyt kaavat

Poikien hupparit: 
Ottobre 4/2013, Skyline 
Vihreä 134cm
Raidallinen 140 cm. 
Tasku muokattu toiveiden mukaan, 
hihoissa ja helmassa resori. 

Neidin huppari:
Ottobre 4/2012
Roxy Royal 140cm. 
Hihoihin ja helmaan laitettu resori 
kaavasta poiketen. 

Vihreän hupparin kankaan olen värjännyt
vahabatiikkikurssilla.


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äidille orvokinsinistä onnea


Äitienpäivän aamu. 
Pientä jännitystä ilmassa. 
Äidille kortti ja koulussa tehty neulatyyny.
Hiljaa pitäisi keittiöön hipsiä, 
ettei Äiti herää. 
Mahdotonta, 
kun Äidin aamu alkaa aina
niii-in aikaisin. 
Tänäänkin. 
Niin oli lapsuudenkodissani. 
Niin on nykyisessä kodissani. 
Sukuvika, 
tämä aikaisinherääminenkin.



Yllätys, yllätys!
Omalle Äidilleni neuloin ja huovutin
tossukat. 
Olen niin innostunut näistä.
Nämä ovat niin mukavat jalassa
ja valmistuvatkin nopeasti.
(Ohjehan löytyy täältä, Klik.)


Mietin väriä. 
Orvokinsininen, 
kauneimpia värejä maailmassa. 
"Orvokkini tumma silmä,
kultasydän pieni."
Sitä laulua Äiti aina lauloi, 
kun olin pieni. 
Se kuulosti kauniilta. 
Se kuulosti herkältä.
Se kuulosti melkein lumoavalta. 
Se kuulosti äidilliseltä. 


Orvokeissa on jotain erityistä. 
Niitä valitsin hääkimppuunikin. 
Niitä laitan joka vuosi pihalle isoon pataan. 
Ne kukkivat pitkään, koko kesän. 
Lapset vievät tänään Mummulle jokainen oman orvokkinsa.
Minusta tuntuu, 
tai oikeastaan uskon, 
 että orvokeilla on onnea tuottava vaikutus. 


Korttiinkin maalasin 
orvokinsinistä. 
Kukista tuli taikakukkia, 
mutta sen verran elämässä pitää aina olla
yllätystä. 


Onnitellaan tänään Äitejämme.
Kiitetään siitä rakkaudesta, 
jota olemme saaneet.
Kiitetään huolenpidosta, 
hellyydestä,
lämmöstä.
Toivotetaan 
onnea!



*****


Ohje sokerimaalaukseen:

Tarvitset: vettä, sokeria, paperia, vesiväriä, siveltimen.

Kiehauta 1 dl vettä ja liota siihen 2dl hienoa sokeria.
Siitä tulee hieman siirappimaista. 
Jäähdytä.


Maalaa paperi märäksi sokerivedellä.


Maalaa sokeriveden päälle kuvioita vesiväreillä.
Käytä maalaamiseen puhdasta vettä. 
Yllä olevat kuviot on maalattu terävällä 
siveltimen kärjellä tökkäämällä. 
Väri lähtee kivasti leviämään. 


Leviämistä voi tehostaa puhaltamalla.
 Kuviot eivät helposti sekoitu, 
vaikka ne maalaisi lähekkäin. 
Sekoittumista voi tehostaa 
siveltimen puisella päällä vetelemällä.


Kuivuminen kestää kauemmin kuin
pelkällä vedellä maalatessa. 
Pinnasta tulee mukavasti kiiltävä. 

ps. Tein sokerimaalausta töissä oppilaidenikin kanssa.
Sokerivesi maistuu kuulemma 
"ihanasti hattaralle". 
En silti maistanut.





tiistai 2. toukokuuta 2017

Vahabatiikkikokeiluja


Lähdin vahabatiikkikurssille
ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä, 
mitä oli tulossa. 
Kaikessa kiireessä en ehtinyt
edes Pinterestiä kurkkia.
Niinpä menin kurssille
muutaman kankaan kanssa, 
jolle aioin tehdä "Jotain".

Tässäpä niistä esittelen kaksi. 
Toinen kangas oli epämääräisen mallinen ja kokoinen valkoinen trikoo ja
toinen sininen trikootilkku. 


Valkoiseen kankaaseen liruttelin ensin
 pienellä tjanting-vahakannulla kuumaa, juoksevaa vahaa. 
Tein tekstejä. 
Välillä vahaa lorahti enemmän, 
välillä kannu meni tukkoon. 
Tarvitsee harjoittelua selvästi.
Sen jälkeen maalailin pintaan pinkkiä väriä. 


Seuraavaksi leikkasin superlonista sydäntä muistuttavan tuputtimen. 
Tuputtelin sydämillä vahaa kankaalle.
Lopuksi lisäsin sinne tänne sinistä väriä. 
Valmis. 


Kun kangas oli kuiva, 
seurasi monen monta silitystä paperien läpi. 
Vaha piti saada pois kankaalta.
Jotkut värit katoavat ja
toiset tulevat esiin.
Taianomaista!

Loput vahat irrottelin 
kiehuvassa vedessä liottelemalla. 


Siniselle pikku tilkulle maalasin kannulla otuksen, 
jonka Kolmevee nimesi Möröksi. 
Mörön applikoin kesäpaitaan.


Mörön kaveri on pieni "Ampinen",
minisilityskuva.


Pinkki-sininen valmistui 
Koulutytön paidaksi. 
Lisäksi silitin pieniä kimaltavia
bling-bling-sydämiä sopiviin kohtiin. 


"Leskenlehdet ovat auenneet, 
ne katsoo aurinkoon. 
Minäkin katson, 
se lämmittää.
Äiti, 
sulle yks kukka.
Pistä maljakkoon.
Kesä on tulossa."


Kesää ja lomaa odotellessa. 
Kuukausi vielä. 
(Pst! Lumet saisivat kyllä jo sulaa.)